Korruptio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee toimivallan väärinkäyttöä. Korruptio tarkoittaa myös muistivirhettä.
Yhdistyneiden Kansakuntien korruption vastainen yleissopimus

Korruptio (latinan sanasta corrumpere ’turmelus, pahaan vietteleminen’) on vaikutusvallan väärinkäyttöä edun tavoittelemiseksi. Väärinkäyttö voi olla lainvastaista tai muuten epäeettistä toimintaa. Siihen voivat syyllistyä niin yksityishenkilöt, virkamiehet, poliitikot kuin elinkeinoelämän palveluksessa toimivat.[1]

Lahjontaa ja korruptiota tarkkaileva Transparency International (TI) jakaa korruption edelleen kahteen ryhmään, jotka ovat ”toimivallan mukainen” (according to rule) ja ”toimivallan vastainen” (against the rule) korruptio. Toimivallan mukaisella korruptiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa lahjuksen saaja hoitaa hänelle kuuluvaa työtehtävää ja ottaa lahjuksen vastaan esimerkiksi siinä tarkoituksessa, että hän sen saatuaan järjestää asian käsittelyn helpommaksi tai nopeammaksi. Toimivallan vastaisella korruptiolla taas tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö lahjusta vastaan harjoittaa sellaista toimintaa mihin hänellä ei ole toimivaltuuksia.[2]

Korruption vakavuus vaihtelee pienistä vastapalveluksista järjestelmälliseen lahjontaan. Korruptiota voi esiintyä yhteiskunnan kaikilla alueilla; esimerkiksi virkamiesten, poliitikkojen, isännöintialalla tai liike-elämän piirissä. Henkilö voi väärinkäyttää saamaansa valtaa myös yhteisöissä ja yrityksissä, esimerkiksi yrityksen työntekijä voi ostaa yritykselle tuotteita ylihintaan hänet lahjoneelta yritykseltä. Korruptio liittyy usein ammattimaiseen rikollisuuteen, mutta se voi olla myös satunnaista ja kertaluontoista.

Korruptio on maailmanlaajuista, joskin sen rangaistavuus ja lainopillinen määritelmä vaihtelevat maasta ja oikeusjärjestelmästä toiseen.

Yleisyys maittain

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanlaajuisesti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Transparency Internationalin korruptioindeksi vuodelta 2017 kuvaa kyselyihin perustuvia arvioita maailman maiden korruptoituneisuudesta. Sinisellä vähiten korruptoituneet, mustalla ja tummanpunaisella eniten korruptoituneet maat.

Transparency International -järjestön korruptioindeksi lasketaan keskiarvona erilaisten hallinnon luotettavuutta ja yritysilmastoa tutkivien kansainvälisten järjestöjen kyselytuloksista. Se on mittari, joka perustuu ihmisten mielipiteisiin ja käsityksiin. On havaittu, että asiantuntijat arvioivat korruption määrän selvästi korkeammaksi kuin tavalliset kansalaiset.[3]

Maailmanlaajuisessa vertailussa vähiten korruptiota esiintyy Pohjois- ja Länsi-Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa. Näiden alueiden lisäksi myös esimerkiksi Chilessä, Uruguayssa, Botswanassa, Japanissa, Bhutanissa, Singaporessa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa on vähän tai tulotasoon nähden suhteellisen vähän korruptiota. Rikkaista maista korruptiota esiintyy suhteellisen paljon esimerkiksi Italiassa. Korkea tai erittäin korkea korruptioaste on esimerkiksi Venäjällä ja Ukrainassa, useissa Afrikan maissa, Länsi-Aasiassa Syyriasta Afganistaniin sekä Meksikossa ja Venezuelassa.[4]

Korruption yleisyys korreloi valtioiden vaurauden mukaan käänteisesti, eli korruptiota esiintyy köyhissä maissa useammin kuin rikkaissa. Tutkijoiden Ray Fismanin ja Miriam A. Goldenin mukaan maiden välisen vertailun perusteella noin 60 prosenttia yksittäisten maiden korruptioasteesta voidaan selittää pelkästään maiden tulotasolla.[5]

Korruptioaste korreloi myös sen kanssa, onko maa demokraattinen vai epädemokraattinen. Vähiten korruptoituneet maat ovat yleensä demokratioita, ja eniten korruptoituneiden maiden joukossa on paljon yksinvaltaisia maita. Epädemokraattisista maista vain Singaporessa on hyvin vähän korruptiota, myös Arabiemiirikuntien korruptiotaso on melko alhainen. Vertailtaessa samalla tulotasolla olevia maita toisiinsa demokraattisuuden yhteys korruption määrään kuitenkin pienenee, eikä köyhien maiden hallintojärjestelmän demokraattisuus suojaa niitä korruptiolta.[6]

Etenkin etnisesti pirstoutuneille maille on tyypillistä klientelismi eli oman kannattajakunnan (kuten omien äänestäjien tai oman etnisen ryhmän) suosiminen julkisten palvelujen tarjoamisessa ja virkanimityksissä.[7]

Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Korruptio Suomessa

Vuonna 2018 Suomi oli Transparency International -järjestön korruptioindeksin mukaan maailman kolmanneksi vähiten korruptoitunut maa.[8] Suomessa korruptio-ongelmana on pidetty esimerkiksi tuttavaverkostoja ja vaalirahoituksen avoimuuden puutetta.[9][10]

EU:ssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisradion mukaan korruptio maksaa EU:lle 120 miljardia vuodessa.[11]

Yhteiskuntien sisällä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Transparency Internationalin maailmanlaajuinen kyselytutkimus ”Global Corruption Barometer”[12] perustuu vapaaehtoiseen gallup-kyselyyn, ja kertoo minkälaisia mielikuvia vastaajilla on korruption ilmenemisestä yhteiskunnassaan.

Arvioitaessa oikeusjärjestelmän korruptoituneisuuden tasoa asteikolla 1–5 (1 = ei lainkaan korruptoitunut, 5 = erittäin korruptoitunut) ”Global Corruption Barometer 2006” -kyselyssä suomalaisten vastausten keskiarvo oli 2,1. EU-maissa arvo oli pienempi ainoastaan Tanskassa, EU-maiden keskiarvo oli 2,9. Yhdysvalloissa vastausten keskiarvo oli 3,6 ja Venäjällä 3,9. Yhteiskunnan kaikkein korruptuneimmiksi sektoreiksi vastaajat katsoivat poliittiset puolueet (keskiarvo 4,0), parlamentaarisen päätöksenteon (3,7), yrityselämän (3,6) ja poliisi (3,5). Kehitysmaissa korrupteituneimpana sektorina pidettiin poliisia.[13]

Selitysmalleja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korruption selittämiseen on kehitetty useita erilaisia viitekehyksiä.[14]

Yksi selitys sanoo korruption olevan seurausta köyhyydestä. Koska köyhä kansa tarvitsee enemmän julkisia palveluita kuin mihin varaton valtio pystyy budjettinsa puitteissa tarjoamaan, äveriäimmät valtaavat nämä niukat palvelut maksamalla lahjuksia. Koska oikeusvaltioperiaate on köyhässä maassa hatara, virkakunta pystyy helposti nyhtämään lahjuksia. Korruption kitkeminen tulee tämän selityksen mukaan mahdolliseksi vasta, kun maahan muodostuu riittävän suuri keskiluokka.[14]

Toisen selityksen mukaan korruptiossa on kyse julkisvallan edustajien ja heidän yksityisten vastapeluriensa harrastamasta ansiottoman voiton saalistamisesta. Tätä näkökantaa suosivien taloustieteilijöiden mukaan julkinen puuttuminen talouden toimintaan luvin ja sääntelyin tuottaa tilanteen, jossa erivapauskohtelusta on saatavissa rahanarvoista etua. Välistävedosta saatava ansioton hyöty jakaantuu yritysten ja viranomaisten kesken, eikä se ole normaalia arvonlisäyksestä syntynyttä voittoa.[15] Yhdysvaltalaisen konservatiivisen Heritage Foundationin mukaan suurin osa korruptiosta (71 %) on selitettävissä talouden sääntelyllä. Säätiön tutkijoiden mukaan mitä enemmän julkinen sektori sääntelee liike-elämää ja ihmisiä, sitä enemmän on tilanteita, joissa yksilöiden ja yritysten kannattaa ostaa tällaisia etuoikeuksia poliitikoilta tai virkamiehiltä suoraan, välillisesti, verkostoitumalla tai lobbaamalla.[16] Intialaisen talousnobelisti Amartya Senin mukaan jo pelkästään korruption väheneminen on riittävä syy avata kehitysmaiden suljettuja markkinoita.[17]

Kolmannen mallin mukaan korruption yleisyys riippuu hallintojärjestelmän demokraattisuuden asteesta. Malli esittää, että korruptio on yleistä autoritaarisissa tai diktatorisissa järjestelmissä, mutta demokraattisessa järjestelmässä poliittisten instituutioiden mekanismit tekevät julkisvallan väärinkäytöstä hallittavan.[18]

Institutionaalisen näkökulman mukaan maan taloudelliset instituutiot aiheuttavat maan vaurastumisen tai taantumisen. Jos maata johtaa turmeltunut eliitti, maan instituutiot on viritetty ohjaamaan resursseja sen omaan käyttöön.[19]

Korruptiotasapainomallin mukaan korruptio kumpuaa sosiaalisista odotuksista, eli yksilö tekee päätöksensä korruptioon turvautumisesta sen mukaan, miten hän arvioi muiden toimivan. Jos yhteiskunnassa ei esiinny korruptiota, rehellisenä pysytteleminen on yksilölle edullista. Jos hän taas uskoo muidenkin maksavan lahjuksia, hänenkin täytyy toimia samoin oman etunsa vuoksi. Tämä johtaa usein siihen, että yhteiskunta keikahtaa joko täysin korruptoitumattomaksi tai läpeensä korruptoituneeksi.[20] Näiden ääripäiden väliin keskiarvoltaan sijoittuvissa maissa voi olla niin kauttaaltaan korruptoituneita hallinnon osia kuin täysin puhtaitakin. Tällöin maan korruptioaste määräytyy siitä, kumpia on enemmän.[21]

Haitat ja hyödyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korruptiosta katsotaan yleisesti olevan kokonaisuudessaan haittaa yhteiskunnalle. Korruptio hidastaa talouskasvua, lisää taloudellista eriarvoisuutta ja rapauttaa hallintoa kohtaan tunnettua luottamusta. Toisaalta on joskus myös esitetty, että korruptio voisi joissain olosuhteissa edistää talouskasvua sitä kautta, että sen avulla yritykset pääsevät kalliiksi käyvän ja turhan sääntelyn ohi.[22]

Vaikka korruptio onkin yleisesti ottaen haitallista, sitä on vaikea saada katoamaan, sillä se tarjoaa välittömiä hyötyjä siihen osallistuville. Virkamies saa lahjuksia vastaan ottamalla palkanlisää. Poliitikko saa lahjusten avulla lisätuloja, joita hän voi käyttää esimerkiksi vaalikampanjansa rahoitukseen. Yrityksen kannattaa joissain maissa ja joillain aloilla maksaa ja jopa aktiivisesti tarjota lahjuksia, sillä muutkin yritykset tekevät niin, ja tarjouskilpailun voi voittaa vain lahjomalla. Lahjusten maksamisen tuoma hyöty lisäksi yleensä ylittää kiinnijäämistä seuraavien sakkojen aiheuttaman haitan. Yritykset eivät pysty yksissä tuumin kieltäytymään lahjonnasta, sillä yhteinen sopimus sotisi yksittäisen yrityksen etuja vastaan vaikka se olisikin yhteiseltä kannalta edullinen. Tavalliset kansalaiset vastustavat korruptiota mutta joutuvat maksamaan virkakunnalle lahjuksia saadakseen välttämättömiä julkispalveluja.[23]

Korruptio eri aloilla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittinen korruptio on poliittisen vallan väärinkäyttöä henkilökohtaiseen hyötyyn. Se voi olla mittakaavaltaan valtavaa: erään maailman korruptoituneimman johtajan Indonesian Suharton väitetään kavaltaneen 35 miljardia dollaria maalta, jonka bruttokansantuote henkeä kohti oli 700 dollaria. Poliittisen korruption muotoja ovat muun muassa äänien ostaminen, julkisten varojen laiton käyttö ja virkanimitysten myyminen. Poliittinen korruptio ei ole aina laitonta. Esimerkiksi rahalahjoitukset poliittisille puolueilla johtavat usein politiikan muutoksiin. Maailman talousfoorumin tutkimuksen mukaan 89 prosentissa tutkituista 102 maasta rahalahjoitusten vaikutus johonkin tiettyyn poliittiseen päätökseen oli korkea tai keskinkertainen.[24]

Suuri osa poliittisessa korrutiossa liikkuvasta rahasta on lähtöisin yksityiseltä sektorilta. Esimerkiksi kansainvälisen asekaupan salainen luonne ja avoimuuden puute hinnoittelussa on lisännyt korruptiota alalla. 1990-luvulla joukko ranskalaisia ja saksalaisia poliitikkoja joutui eroamaan, kun ilmeni, että salaisten asekauppojen yhteydessä oli maksettu lahjuksia. Myös energiateollisuuden piirissä on paljon korruptiota. Transparency Internationalin mukaan mitä suuremman osuuden öljykauppa jonkin maan kansantaloudesta muodostaa, sitä suurempi potentiaali korruptiolle maassa on.[24]

Oikeuslaitos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elihu Vedder: Korruptoitunut lainsäädäntö (1896).

Korruptio oikeuslaitoksessa on Transparency Internationalin mukaan ongelma monissa maailman maissa, ja se vaarantaa usein ihmisten perusoikeuden puolueettomaan oikeudenkäyntiin. Oikeuslaitoksen korruptoituneisuus hankaloittaa kansainvälisen yhteisön pyrkimyksiä rajoittaa kansainvälistä rikollisuutta ja terrorismia ja vähentää kaupankäyntiä, talouskasvua sekä inhimillistä kehitystä. Lahjottavissa olevat oikeuslaitokset vähentävät ihmisten luottamusta hallituksiin ja mahdollistavat korruption muillakin julkisen elämän alueilla.[25]

Kaksi keskeisintä korruption muotoa oikeuslaitoksessa ovat poliittinen vaikuttaminen oikeusprosesseihin ja lahjonta. Monissa maissa tuomarit kokevat painostusta tuomita oikeustapauksia voimakkaiden poliittisten tai taloudellisten toimijoiden etujen mukaisesti. Viime vuosina poliitikot ovat lisänneet vaikutusvaltaansa oikeuslaitokseen muun muassa Argentiinassa ja Venäjällä. Poliittinen vaikuttaminen voi ilmetä tuomarien uhkailuna, pelotteluna tai lahjomisena, mutta myös virkanimitysten tai palkkojen tai muiden etujen manipuloimisena.[25]

Lahjontaa ilmenee kaikilla oikeusjärjestelmien tasoilla: oikeuslaitoksen työntekijät voivat vaatia lahjuksia tehdäkseen työnsä, lakimiehet voivat vaatia erityisiä palkkioita nopeuttaakseen tai viivyttääkseen oikeuskäsittelyjä tai tuomarit voivat rahaa vastaan tehdä haluttuja päätöksiä. Esimerkiksi Intiassa ja Bangladeshissa on tavallista, että pitkistä jonoista johtuen ihmiset maksavat lahjuksia nopeuttaakseen omien oikeusjuttujensa käsittelyä.[25]

Yksityinen sektori

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Transparency Internationalin julkaisema Global Corruption Report 2009 katsoo, että korruptio on keskeinen ja kasvava ongelma elinkeinoelämälle ja yhteiskunnalle kehitysmaiden pienyrittäjistä aina suuriin ylikansallisiin yrityksiin asti.[26]

Liike-elämän rooli virkamiesten, poliitikkojen ja poliittisten puolueiden korruptoinnissa on merkittävä. Lahjonta on hyvin yleistä: kaksi viidestä yritysjohtajasta kertoi tutkimuksessa, että heiltä oli pyydetty lahjuksia liiketoimissa julkisten laitosten kanssa. Puolet yritysjohtajista arvioi, että lahjukset nostivat projektien kustannuksia vähintään 10 %. Kaksikymmentä prosenttia kertoi menettäneensä kauppoja kilpailijoiden lahjusten vuoksi, ja yli kolmannes katsoi, että korruptio on pahenemassa. Kehitysmaissa ja siirtymätalouksissa arvioidaan lahjusten kokonaissumman nousevan vuosittain 20–40 miljardiin dollariin, mikä on 20–40 % virallisesta kehitysavusta. Korruptio mahdollistaa myös yritysten taholta vastuuttomia päätöksiä, joista seuraa esimerkiksi huonoja työoloja, laittomia hakkuita, terveydelle vaarallisia lääkkeitä ja heikosti tehtyjä rakennuksia.[26]

Korruptiota ilmenee myös liike-elämän ja yritysten sisällä. Johtajat, enemmistöosakkaat ja muut toimijat yrityksissä voivat käyttää valtaansa henkilökohtaisen hyödyn hankkimiseen omistajien, sijoittajien, työntekijöiden ja yhteiskunnan tappioksi.[26]

Transparency Internationalin mukaan suurin osa ylikansallisista yhtiöistä raportoi lahjonnasta tai korruptiosta systemaattisesti vain hyvin vähäisessä määrin. TI:n tutkimuksessa mukana olleista yrityksistä noin puolella oli korruption vastainen strategia, ohjeistus ja seurantajärjestelmä.[27]

Rakentaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Korruptio rakentamisessa

Infrastruktuurin rakentamiseen liittyy korruptiota tutkimusten mukaan enemmän kuin millään muulla alalla. Transparency Internationalin vuoden 2005 raportin mukaan infrastruktuurin rakentamista altistaa korruptiolle suuri pääomatarve ja valtion valvonnan tarve. Valvontaa vaikeuttaa se, että uutta taloa on vaikeampi hinnoitella kuin tavaroita.[28]

Terveydenhoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terveydenhuoltoon käytetään lahjonnanvastaisen järjestön Transparency Internationalin mukaan maailmassa yli 2 000 miljardia euroa, pääasiassa verovaroja.[29]Terveydenhuoltojärjestelmät vaihtelevat maittain hyvin paljon. Järjestelmien lukuisat osapuolet, heikko kirjanpito ja monet muut tekijät vaikuttavat siihen, että rahavirtojen arviointi on vaikeaa. Korruptio arvioidaan kuitenkin kaikkialla hyvin laajaksi. Yhdysvalloissa kaksi merkittävintä julkista terveydenhoitojärjestelmää menettää arviolta 5–10 prosenttia budjetista lahjonnan vuoksi ylihinnoitteluun.[29]

Terveydenhuoltojärjestelmissä on useita piirteitä, jotka tekevät siitä alttiin korruptiolle[29]:

  • tiedon epätasapaino: terveydenhuollon ammattihenkilöt tietävät sairauksista enemmän kuin potilaat ja lääketeollisuus ja laitevalmistajat tuotteistaan enemmän kuin päätöksiä tekevät luottamushenkilöt.
  • terveydenhuoltomarkkinoiden epävarmuus: resurssien hallinta on vaikeaa, koska ei voida ennakoida, mihin tauteihin ihmiset sairastuvat ja milloin ja kuinka tehokkaita hoidot ovat. Korruption riski on vielä suurempi humanitaarisissa kriisitilanteissa, joissa terveyspalveluita tarvitaan kiirellisesti ja valvonta usein ohitetaan.
  • terveydenhuoltojärjestelmien monimutkaisuus: useiden toimijoiden osallistuminen järjestelmiin tekee tiedon analysoinnista vaikeaa ja vähentää läpinäkyvyyttä.

Korruption vuoksi terveydenhoito ei välttämättä ole kaikkien tarvitsevien ulottuvilla, saatetaan käyttää vääriä hoitoja, ja seurauksena voi olla kuolema. Esimerkiksi Nigeriassa lääkkeitä on laimennettu vedellä, minkä vuoksi HI-viruksesta on syntynyt lääkkeille vastustuskykyisiä kantoja. Britanniassa National Health Servicen korruption vastainen yksikkö on estänyt korruptiotapauksia viimeisten kymmenen vuoden aikanamilloin? noin 250 miljoonan euron arvosta. Toteutuessaan korruptio olisi aiheuttanut kansalliselle terveydenhoitojärjestelmälle nelinkertaiseksi arvioidun haitan, eli miljardi euroa.[29]

Korruption vastainen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käänne korruption poistumiseksi maan hallinnosta voi tapahtua usealla tavalla: esimerkiksi äänestäjien muutosvaatimusten kautta, ulkopuolisella väliintulolla politiikkamuutoksen aikaasaamiseksi, tai maan oman poliittisen johdon heräämisellä uudistustarpeeseen. Joskus muutos tapahtuu useammalla kuin yhdellä tavalla samanaikaisesti.[30]

Äänestäjien suorittama puhdistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On yleistä, että äänestäjät jatkavat poliittisen aseman väärinkäyttöön syyllistyneiden kansanedustajien äänestämistä. Tähän on annettu erilaisia syitä. Yksi on, että äänestäjät eivät aseta edustajansa puhtautta muiden seikkojen edelle. Poliitikko voi näyttää tehokkaalta, jos hän ohjaa saamiaan lahjuksia omalle valitsijakunnalleen. Äänestäjät voivat myös olla tietämättömiä korruptiosta, tai korruptoituneille poliitikoille ei ole vaihtoehtoja.[31] Joskus äänestäjien mitta kuitenkin täyttyy, ja äänestäjäkunta yhteisvoimin korvaa korruptoituneen parlamentin uusilla edustajilla. Tällainen tapahtui Italiassa vuoden 1994 parlamenttivaaleissa sen jälkeen, kun niin sanotussa Puhtaat kädet -paljastuksissa oli tullut ilmi lähes koko poliittista eliittiä koskenut korruptioskandaali.[32]

Ulkopuolinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erilaiset kansainväliset toimijat ovat ottaneet korruption vastaisen toiminnan ohjelmaansa. YK on koordinoinut yhteistyötä järjestämällä ”Financing for Development” -konferenssin ja edistämällä yleiskokouksissa kansainvälisten, korruption vastaisten julkilausumien sekä sitovan kansainvälisen oikeuden luomista.[33]

Maailmanpankki yrittää ehkäistä korruptiota sekä pankin sisällä, että sen ohjelmissa perustamalla korruption vastaisen toiminnan yksikön ja seuraamalla korruptiota yhteistyömaissa ja yksittäisissä kehitysohjelmissa. OECD on perustanut yksikön korruption vastaiseen toimintaan, jonka työ kehitysyhteistyön näkökulmasta Latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa, Itä-Euroopassa ja IVY-maissa on merkittävää.[33]

Esimerkki ulkopuolelta käynnistyneestä korruptiovastarinnasta on Guatemalan presidentti Otto Pérez Molinan eroaminen vuonna 2015 sen jälkeen, kun YK:n johtamassa laajassa korruptionvastaisessa tutkinnassa häntä vastaan oli nostettu syytteet. Molinan lisäksi YK:n komissio nosti syytteet parille sadalle muullekin silloiselle ja entiselle päättäjälle. Iso-Britannia puhdisti 1970-luvulla siirtokuntansa Hongkongin korruptiosta perustamalla sinne itsenäisen, pakkovaltuuksin varustetun korruptiokomission ja sen tueksi ilmiantosysteemin.[34]

Poliittisen johdon aikaansaama muutos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat poliittiset johtajat ovat toteuttaneet maissaan korruptionvastaisia kampanjoita. Georgian presidentti vuodesta 2004 alkaen Mikheil Saakašvili muun muassa erotti suurimman osan maan korruptoituneesta poliisikunnasta. Saakašvilin toimenpiteiden seurauksena Georgian sijoitus Transparency Internationalin maavertailussa nousi 11 vuodessa sijalta 133 sijalle 50 vuonna 2014. Singaporen nykyinen puhtaus korruptiosta on seurausta pääministeri Lee Kuan Yewin määräämästä nollatoleranssista korruption suhteen.[35] Kiinassa toteutettiin useisiin pidätyksiin johtanut korruptioisku maan johtaja Xi Jinpingin johdolla vuonna 2012.[36] Saudi-Arabiassa toteutettiin kruununprinssi Muhammad bin Salmanin johdolla vuosina 2017–2019 suuri korruption vastainen operaatio, jossa hallituksen mukaan saatiin takaisin 92 miljardia euroa.[37]

Hallinnon ja kansalaisten strategioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virkamiehistön palkkojen korottaminen on eräs yleinen hallinnon käyttämä strategia, jolla korruptiota on pyritty vähentämään. Joissain maissa on perustettu erityinen korruptiotoimielin. Korruptiota on pyritty torjumaan myös parantamalla hallinnon läpinäkyvyyttä. Tavallisten kansalaisten käyttämiä keinoja taistelussa korruptiota vastaan ovat esimerkiksi sosiaalisen median käyttö ilmiantokanavana.[38]

Median rooli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Transparency Internationalin vuosiraportin 2007 mukaan tiedotusvälineet kuten lehdistö ja televisio ovat tärkeitä korruption ehkäisyssä ja paljastamisessa. Vapaa lehdistö valvoo laadittujen sopimusten, lakien ja määräysten toteutumista.[39] Vapaa, rehellinen ja kattava tiedotus perustuu vahvaan tiedonvapauteen ja alhaiseen julkaisukynnykseen. Tiedotukseksi naamioitunutta lobbausta voidaan ehkäistä tiukalla rahoittajien julkaisuvaatimuksella ja selkeällä mainosten, ilmoitusten ja artikkeleiden erottamisella.[40]

Goodwin-jutussa (UK 1996) Euroopan tuomioistuin vahvisti, että lehdistöllä on oltava oikeus lähdesuojaan ja tietojen antajien suojeluun, jotta lehdistövapaus toteutuisi. Samaan perustuu poliisin ilmiantajien suojelu ja niemettömät ilmiannot ja epäilyilmoitukset. Lehdistön julkisuus lisää ammattilaisten ja organisaatioiden rohkeutta puuttua väärinkäytöksiin ja korruptioon. Lehdistön julkaisut tukevat poliisin ja korruption vastaisten organisaatioiden selvityksiä. Väärinkäytösten paljastajiin voi kohdistua kunnianloukkaussyytöksiä. Lehdistön riippumattoman raportoinnin oikeustapauksista tulisi perustua oikeusjärjestelmän periaatteiden ymmärtämiseen. Tästä ei ole hyötyä, jos oikeudenkäynnit ja/tai päätösten perustelut ovat erilaisilla perusteilla salaisia. Korruptio paljastuu yleensä ammattilaisten ilmiannosta siten, että riippumattomat lakimiehet tai lakiyhdistykset varoittavat lehdistöä asiattomasta toiminnasta. Muussa tapauksessa yleisö jää tietämättömäksi väärinkäytöksistä.[39]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Mitä korruptio tarkoittaa? korruptiontorjunta.fi. Oikeusministeriö. Viitattu 11.1.2023.
  2. ↑ http://www.transparency.fi
  3. ↑ Fisman & Golden 2018, s. 47–49.
  4. ↑ Fisman & Golden 2018, s. 70–73.
  5. ↑ Fisman & Golden 2018, s. 197.
  6. ↑ Fisman & Golden 2018, s. 201–203.
  7. ↑ Fisman & Golden 2018, s. 65–66, 195.
  8. ↑ Suomen pisteet laskivat kansainvälisessä korruptiovertailussa Kepa.fi. 22.2.2018. Arkistoitu 9.7.2018. Viitattu 9.7.2018.
  9. ↑ Mitä teemme Transparency International Suomi. Viitattu 27.1.2016.
  10. ↑ Evaluation Report on Finland on Incriminations (PDF) (s. 21) 7.12.2007. Greco. Viitattu 5.12.2012. (englanniksi)
  11. ↑ Korruptio maksaa EU:lle 120 miljardia vuodessa Yle Uutiset. Viitattu 13.05.2016.
  12. ↑ Global Corruption Barometer 2006 (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. ↑ Global Corruption Barometer 2006, s. 21-22
  14. ↑ a b Fisman & Golden 2018, s. 30.
  15. ↑ Fisman & Golden 2018, s. 30–31.
  16. ↑ http://www.heritage.org/Index/chapters/pdf/Index2000_Chap3.pdf">Economic[vanhentunut linkki] Freedom and Corruption (pdf), Alejandro A. Chafuen ja Eugenio Guzmán]
  17. ↑ Globalisation Institute (Arkistoitu – Internet Archive), siteerattu: Handbook of Economic Freedom (Arkistoitu – Internet Archive), "Reducing corruption in developing countries by opening markets would be reason enough to liberalize, even if no other economic benefits materialized."
  18. ↑ Fisman & Golden 2018, s. 32.
  19. ↑ Fisman & Golden 2018, s. 32–33.
  20. ↑ Fisman & Golden 2018, s. 29, 19–21.
  21. ↑ Fisman & Golden 2018, s. 96–98.
  22. ↑ Fisman & Golden 2018, s. 138–139.
  23. ↑ Fisman & Golden 2018, s. 140–172.
  24. ↑ a b ”Executive summary”, Global Corruption Report 2004. Pluto Press, 2004. ISBN 978-0745322308 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 7.1.2010). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  25. ↑ a b c Transparency International: ”Executive summary: key judicial corruption problems”, Global Corruption Report 2007, s. xxi - xxviii. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-70070-2 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 7.1.2010). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  26. ↑ a b c Transparency International: ”Executive summary”, Global Corruption Report 2009: Corruption and the Private Sector. Cambridge University Press, 2009. ISBN 978-0-521-13240-4 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 8.1.2010). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  27. ↑ ”Conclusion”, Transparency in Reporting on Anti-Corruption: A Report on Corporate Practices, s. 17-18. Transparency International, 2009. ISBN 978-3-935711-20-3 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 8.1.2010). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  28. ↑ Corruption in construction Costs of Corruption, The economic costs of corruption in infrastructure TI 2005 s. 12, 13 (Arkistoitu – Internet Archive) (To assess the economic costs of corruption in infrastructure, we first need to understand why the sector consistently ranks as the most corrupt.)
  29. ↑ a b c d ”Executive summary”, Global Corruption Report 2006, s. xvi-xxi. Transparency International, 2005. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 7.1.2010). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  30. ↑ Fisman & Golden 2018, s. 228.
  31. ↑ Fisman & Golden 2018, s. 229–235.
  32. ↑ Fisman & Golden 2018, s. 240–241.
  33. ↑ a b ”3.3 Multilateraaliset ohjelmat”, Korruption vastaisen toiminnan käsikirja, s. 18-19. Ulkoasiainministeriö, kehitysyhteistyöosasto, 2002. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 7.1.2010).[vanhentunut linkki]
  34. ↑ Fisman & Golden 2018, s. 252–253.
  35. ↑ Fisman & Golden 2018, s. 254–257.
  36. ↑ Fisman & Golden 2018, s. 93–94.
  37. ↑ Heikki Aittokoski: Saudi-Arabian ”korruptionvastainen kampanja” päättyi: hallitus väittää saaneensa takaisin 92 miljardia euroa Helsingin Sanomat. 31.1.2019. Viitattu 31.1.2019.
  38. ↑ Fisman & Golden 2018, s. 259, 281.
  39. ↑ a b Geoffrey Robertson: The media and judicial corruption (pdf) (s. 108-115) Global Corruption Report 2007: Corruption in Judicial Systems. 2007. Transparency International. Arkistoitu 3.9.2010. Viitattu 25.10.2014. (englanniksi)
  40. ↑ Zinnbauer, Dieter: Corrupting the rules of the game: from legitimate lobbying to capturing regulations and policies (s. 32-41) Global Corruption Report 2009. 2009. Transparency International. Arkistoitu 3.3.2011. Viitattu 8.1.2010. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Heimann, Fritz & Pieth, Mark: Confronting Corruption : Past Concerns, Present Challenges, and Future Strategies. Esipuhe Jimmy Carter. Oxford University Press, 2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Korruptio.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Korruptio&oldid=22851352”