Matthias Gallas

Matthias Gallas.

Matthias Gallas (oik. Matthias di Gallasso, Campon kreivi ja Luceran herttua; 16. syyskuuta 1584 Trento – 25. huhtikuuta 1647 Wien) oli itävaltalainen sotilas ja toimi keisarillisen armeijan komentajana kolmikymmenvuotisessa sodassa. Hänen johtamansa sotaretket vuosina 1637, 1638 ja 1644 tuhosivat keisarin toiveet sodan voittamisesta. Hän oli jatkuvasti humalassa ja huolimaton komentaja.^lähde? Häntä kutsuttiinkin nimellä ”vanha armeijoiden tuhoaja”. Gallas hyötyi henkilökohtaisesti kolmikymmenvuotisesta sodasta rikastumalla huomattavasti ja hankkimalla suuren maaomaisuuden. Hänen johtamillaan armeijoilla oli erityisen huono maine kolmikymmenvuotisen sodan aikana, koska ne olivat julmimpia ja ryöstelivät eniten.^lähde?

Uran alku

Gallas aloitti uransa sotilaana palvelemalla Espanjan armeijassa kahdeksankymmenvuotisessa sodassa. Hän taisteli myös Savoijissa vuosina 1616–17 ja saavutti kapteenin arvon.

Kolmikymmenvuotisen sodan syttyessä Gallas liittyi everstinä katolisen liigan armeijaan ja sai johdettavakseen jalkaväkirykmentin. Hän kunnostautui erityisesti Stadtlohnin taistelussa 1623. Vuonna 1630 hän taisteli ranskalaisia vastaan Mantuan perimyssodassa, josta hänet palkittiin kreivin arvolla 1632. Mantuan sodan jälkeen Gallas palasi Saksaan ja liittyi Johann Tillyn johtamaan armeijaan keisarin huomion kiinnittyessä sotaan liittyneeseen Kustaa II Aadolfiin. Gallas johti espanjalaista prikaatia Tillyn alaisuudessa Breitenfeldin ensimmäisessä taistelussa. Hän siirtyi Albrecht von Wallensteinin alaisuuteen vuosiksi 1631–33 ja taisteli muun muassa Alte Vestessä ja Lützenissä, jossa johti armeijan oikeaa sivustaa.

Keisarillisen armeijan ylipäällikkönä

Gallas osallistui juonitteluun, joka johti Wallensteinin murhaan 1634. Tämän jälkeen hän sai käytännössä keisarillisen armeijan päällikkyyden, vaikka keisari Ferdinand II:n poika Unkarin kuningas Ferdinand olikin ylipäällikkö. Gallasille annettiin myös Wallensteinille aikaisemmin kuulunut Friedlandin herttuakunta. Hän johti keisarillisten vasenta siipeä vuonna 1634 Nördlingenin taistelussa, jossa ruotsalaiset murskattiin. Vuonna 1635 Gallasista tehtiin Luceran herttua. Prahan rauhan jälkeen, kesällä 1636, hän johti espanjalaisten armeijan Lothringeniin ja Franche-Comtéen. 1637 hän ajoi ruotsalaiset takaisin Pommeriin johtamallaan keisarin ja Saksin yhdistyneellä armeijalla, mutta joutui vetäytymään takaisin etelään seuraavana vuonna. Kummassakin operaatiossa Gallas ei kyennyt järjestämään riittävää huoltoa armeijoilleen, joiden vahvuus laski huomattavasti. Hän ei myöskään kyennyt lyömään heikkoja ruotsalaisia ja menetti armeijan komentajuuden 1638.

Hädän hetkellä keisari Ferdinand III kutsui Gallasin takaisin palvelukseen ja antoi tehtäväksi häiritä Lennart Torstenssonin Jyllannin valtausta kesällä 1644. Gallas joutui kuitenkin vetäytymään takaisin etelään ja hävitti jälleen armeijansa. Jäljelle jäi vain 1 000 miestä, alkuperäisen vahvuuden ollessa 18 000. Hän joutui katastrofin jälkeen uudelleen erotetuksi. Gallasin hukattua armeijan, oli keisarikunta avoin hyökkäykselle keväällä 1645 ja jälleen hädässä hänet kutsuttiin vielä kerran takaisin palvelukseen. Hän oli Melchior von Hatzfeldtin alaisuudessa hävityssä Jankovin taistelussa 1645, jonka jälkeen hän erosi itse lopullisesti.

Matthias Gallas vaatetti oman rykmenttinsä helmenharmailla takeilla vuonna 1645. Sama väri otettiin myöhemmin käyttöön koko Itävallan armeijassa.

Lähteet

• Childs, John: Warfare in the Seventeeth Century. Lontoo: Cassell, 2001. ISBN 0-304-36373-1