Vincenzo Albrici

Vincenzo Albrici (26. kesäkuuta 1631 Rooma – 8. elokuuta 1690 Praha) oli italialainen säveltäjä ja urkuri. Hän työskenteli uransa aikana eri maissa Euroopassa.

Albrici oli laulaja Domenico Albricin poika. Hän sai opetusta Giacomo Carissimilta Rooman Collegium Germanicum et Hungaricumissa, jossa hän työllistyi vuonna 1646 urkurina. Vuosina 1649–1651 hän työskenteli Bonifazio Grazianin alaisuudessa urkurina Chiesa del Gesùssa. Albrici lähti joulukuussa 1652 Tukholmaan kuningatar Kristiinan hoviin värvättyjen italialaisten muusikoiden ryhmän johtajana. Mukana oli myös muiden muassa soitinrakentaja Girolamo Zenti. Albrici toimi Ruotsissa viettämänään aikana hoviorkesterin pääkapellimestarina. Hän sävelsi Ruotsissa muun muassa vokaaliteoksen Fader wår, joka oli ensimmäinen edistyneen tason polyfoninen teos ruotsinkielisiin sanoihin. Albricin Ruotsissa tekemiä teoksia ovat myös muiden muassa Laboravi clamans ja lukuisat sinfoniat. Albrici poistui Ruotsista kesällä 1654. Hän vietti aikaa Stuttgartissa ennen asettumistaan Dresdeniin vuonna 1656. Dresdenissä hän toimi Juhana Yrjö II:n hovin pääkapellimestarina. Albrici pysyi tässä asemassa vuoteen 1680 saakka, joskin hän vietti joitakin aikoja muun muassa Roomassa ja Englannissa.

Vuonna 1681 Albrici siirtyi Leipzigiin Thomaskirchen urkuriksi. Tässä yhteydessä hän kääntyi luterilaiseksi. Jo seuraavana vuonna hän kuitenkin palasi katolilaiseksi urkurina Prahassa, jossa hän työskenteli kuolemaansa saakka. Albrici sävelsi enimmäkseen hengellistä vokaalimusiikkia. Monet hänen teoksistaan ovat kadonneet. Suurin häneltä säilyneiden teosten kokoelma on Gustaf Dübenin kokoelmassa Uppsalassa.