Strange Days
Strange Days on yhdysvaltalaisen rockyhtyeen The Doorsin vuoden 7. lokakuuta 1967 julkaisema toinen studioalbumi. Aiemmin samana vuonna oli julkaistu yhtyeen esikoisalbumi The Doors, joka nosti yhtyeen pinnalle. Strange Days auttoi yhtyettä nousemaan jopa suurempaan maineeseen. ”Love Me Two Times” nousi albumilla hitiksi, ”People Are Strange” sekä nimikappale nousivat klassikoiksi.
Strange Days The Doors | ||
---|---|---|
Studioalbumin tiedot | ||
Äänitetty | toukokuu – elokuu 1967 | |
Studio | Sunset Sound Recorders, Hollywood | |
Julkaistu | 7. lokakuuta 1967 | |
Formaatti | LP, C-kasetti, CD | |
Tuottaja(t) | Paul Rothchild | |
Tyylilaji | psykedeelinen rock, acid rock | |
Kesto | 34.39[1] | |
Levy-yhtiö | Elektra | |
Muut kannet | ||
CD-version takakansi | ||
Singlet albumilta Strange Days | ||
|
||
Listasijoitukset | ||
3. (1967)[2] | ||
The Doorsin muut julkaisut | ||
The Doors 1967 |
Strange Days 1967 |
Waiting for the Sun 1968 |
Nauhoitus
muokkaaStrange Days nauhoitettiin kiertueiden välissä toukokuun ja elokuun välillä 1967 Sunset Sound Recordersilla Hollywoodissa. Samaa studiota käytettiin The Doorsin esikoisalbumin nauhoituksessa. Tuottaja Paul A. Rothchild ja äänisuunnittelija Bruce Botnick käyttivät 8-raitanauhuria. Pidennetyt sessiot antoivat yhtyeen kokeilla studiossa ja muuntaa soundiaan erikoisilla soittimilla ja musiikin käsittelyllä. Botnickin mukaan The Doors sai tähän inspiraatiota The Beatlesin Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -albumilta sen jälkeen, kun he olivat kuunnelleet albumin ja hullaantuneet kuulemastaan. Botnick sanoi, että seuraten The Beatlesin esimerkkiä The Doors oli päättäväinen kokeilemaan uusia nauhoitustekniikoita.[3]
Paul Beaverin kanssa kehitetty nimikappale on yksi ensimmäisistä rockkappaleista, joissa käytetään Moog-syntetisaattoria. Morrisonin runossa ”Horse Latitudes” Botnick käytti nauhurin kohinaa ja muutti sen nopeutta kelaamalla nauhuria kädellä, jolloin sen ääni kuulosti aivan tuulelta. Samalla yhtyeen jäsenet soittivat eri soittimia erikoisin tavoin.[4] Yhtye käytti myös konkreettisen musiikin tekniikoita albumilla.[3]
Kappaleet
muokkaaA-puoli
- Strange Days – 3.05
- You’re Lost Little Girl – 3.01
- Love Me Two Times – 3.23
- Unhappy Girl – 2.00
- Horse Latitudes – 1.30
- Moonlight Drive – 3.00
B-puoli
- People Are Strange – 2.10
- My Eyes Have Seen You – 2.22
- I Can’t See Your Face in My Mind – 3.18
- When the Music’s Over – 11.00
Vuoden 2007 uusintapainoksen bonuskappaleet
- People Are Strange – 1.57 (False Starts & Dialogue)
- Love Me Two Times – 3.19 (Otto 3)
Kokoonpano
muokkaa- Jim Morrison – laulu
- Ray Manzarek – kosketinsoittimet, marimba
- Robby Krieger – kitara
- John Densmore – rummut
Arvostelut
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b Strange Days - The Doors AllMusic. Viitattu 19.11.2019. (englanti)
- ↑ Strange Days - The Doors AllMusic. Arkistoitu 18.5.2012. Viitattu 7. helmikuuta 2009. (englanniksi)
- ↑ a b Pinch, Trevor; Trocco, Frank: Analog Days: The Invention and Impact of the Moog Synthesizer, s. 120. Harvard University Press, 2002. (englanniksi)
- ↑ Hopkins, Jerry; Sugerman, Danny: No One Here Gets Out Alive, s. 128. Plexus Publishing, 1980. (englanniksi)
- ↑ Cinquemani, Sal: Review: The Doors, Strange Days Slant magazine. 18.4.2007. Viitattu 19.11.2019. (englanti)
Studioalbumit |
|
---|---|
Livealbumit |
|
Kokoelma-albumit |
|
Singlet |
|