Tämä on lupaava artikkeli.

Tietosanakirja (1909)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.

Tietosanakirja
Tietosanakirjan osat.
Tietosanakirjan osat.
Kieli suomi
Genre tietosanakirja
Kustantaja Otava ja WSOY
Julkaistu 1909–1922
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Tietosanakirjan hakusana automobiili.
Tietosanakirjan vihreäkantinen versio.

Tietosanakirja on 11-osainen vuosina 1909–1922 julkaistu ensimmäinen varsinainen suomenkielinen tietosanakirja. Se sisältää yhteensä 66 000 hakusanaa.

Tietosanakirja tehtiin Otavan ja WSOY:n yhteistyönä. Ne perustivat sen julkaisijaksi Tietosanakirja-osakeyhtiön vuonna 1906. Suomen kielen sana tietosanakirja keksittiin tätä teosta varten.

Tietosanakirja

Tietosanakirjan toimitti Yrjö Wichmannin johtama toimituskunta. Ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 1909, ja muut osat julkaistiin vuoden välein, poikkeuksena sisällissotavuosi 1918, jolloin ei ilmestynyt yhtään osaa. Sarjan 11. osa on täydennysosa, joka julkaistiin vuonna 1922.[1] Sarjaa myytiin 16 000 kappaletta. Tietosanakirjan valmistuessa siinä oli hakusanoja 66 000 kappaletta.

Vaikka Tietosanakirja oli sisällöltään kansainvälinen, sen kaiken tiedon olivat seuloneet suomalaiset asiantuntijat. Teos oli merkittävä myös suomalaisen sanaston ja oikeinkirjoituksen vakiinnuttajana. Erityisesti vierasperäiset paikannimet ja lainasanat tuottivat työtä toimituksen käytössä olleille kieliasiantuntijoille. Runsas etymologinen tieto vanhenee osaltaan hitaasti.

Esko Häkli kirjoitti teoksessaan Tiedon taika, että huolellisesti tehty ensyklopedia säilyttää arvonsa ainakin luotettavana ja helppona lähteenä julkaisuhetkensä käsityksille eri asioista. Tietosanakirja oli lajinsa ensimmäinen ja se loi suomalaisen tietosanakirjaperinteen perustan.[2]

Agathon Meurman oli jo vuosina 1883–1890 julkaissut vihkosarjana teoksen Sanakirja yleiseen sivistykseen kuuluvia tietoja varten, jota voidaan pitää aivan ensimmäisenä suomenkielisenä tietosanakirjana,[3] mutta sen artikkelit olivat hyvin lyhyitä ja suuri osa sisällöstä vain vierasperäisten sivistyssanojen selityksiä. Tietosanakirja pyrittiin sen sijaan tekemään tieteelliselle pohjalle ja se sisältää myös kuvituksen.[4]

Historia

Werner Söderströmin kustannusliikkeessä keskusteltiin aakkosellisen konversationisanakirjan (eli tietosanakirjan) julkaisemisesta vuosina 1902–1903. Söderström piti 4 000–5 000 sivun laajuista tietoteosta tarpeellisena, mutta epäili hankkeen kannattavuutta. Hän muistutti ehdotuksen tehneitä avustajiaan ruotsalaisen Nordisk familjebokin tappiollisesta kohtalosta. Söderström tutkikin mahdollisuuksia saada teokselle valtionapua. Esitöiden tulokset vaikuttivat niin rohkaisevilta, että asiasta kerrottiin lehdistölle.[5] Kahden päivän kuluttua uutisen julkaisemisesta ilmeni, ettei Söderström ollut yksin liikkeellä. Kustannusosakeyhtiö Otava ilmoitti omasta hankkeestaan julkaista helppotajuinen hakemistoteos. Otava oli hankkeessaan Söderströmiä edellä, sillä se oli jo aloittanut artikkeliluetteloiden laatimisen.[6]

Samoin kuin Söderströmiä Otavaakin pelotti hankkeen talous. Molemmat kustantajat jättivät senaattiin valtionapuhakemuksen, mutta ne neuvottelivat myös erilaisista yhteistyömuodoista.[6] Senaatti hylkäsi valtionapuhakemukset ja molempien kustantajien hankkeet jäivät odottamaan parempaa hetkeä. Kilpailevat kustantajat aloittivat keskustelut uudelleen tammikuussa 1906. Parhaaksi yhteistyön muodoksi havaittiin yhteinen yhtiö, joka toimittaisi, julkaisisi ja levittäisi teoksen. Otava ja vuonna 1904 osakeyhtiöksi muuttunut Werner Söderström Oy perustivat Tietosanakirja-Osakeyhtiön 25. toukokuuta 1906. Söderström joutui yhteisyrityksessä sivustakatsojaksi, sillä toimitusjohtaja tuli Otavan piiristä, kotipaikaksi tuli Otavan talo ja painatuksenkin suunniteltiin tapahtuvan Otavan uudessa kirjapainossa.[7]

Uusi hanke sai valtionapua 12 500 markkaa vuodessa kahdeksan vuoden ajan sillä ehdolla, että teoksen laajuus on vähintään 800 kahdeksansivuista painoarkkia eikä hinta ylitä 150 markkaa. Tietosanakirjan toimitussihteeriksi saatu monitaitoinen Lauri Hendell osoittautui hyväksi valinnaksi. Hän valvoi työn päivittäistä etenemistä, sillä päätoimittajat olivat yliopistomiehiä, joille tehtävä oli vain sivutoimi.[8] Kirjoittajakuntaan kuuluivat muun muassa K. J. Ståhlberg, E. N. Setälä, Toivo Waltari, Jalmar Castrén, ylioppilas R. S. Jurva ja muita tunnettuja henkilöitä[9]. Pelkästään ensimmäisessä osassa oli 146 kirjoittajaa.[1]

Alkuaikoina uusi suomalainen tietosanakirja suunniteltiin tehtäväksi käyttämällä valmista ulkomaista esikuvaa. Niinpä kaksi sarjaa saksalaista niin sanottua pientä Meyeria leikattiin palasiksi ja artikkelit liimattiin omalle lapulleen. Hendell teki 1906 opintomatkan Ruotsiin tutustumaan Nordisk familjebokin toimittamiseen. Sen toinen painos ilmestyi 1904–1926 38-osaisena tietojättinä. Hendell päätyi siihen, että oli syytä pyrkiä lähelle ruotsalaisteoksen toimitusperiaatteita. Sitä ei myöhempi vierailu Saksan Leipzigiin toiseksi muuttanut. Koska tieto monella alalla oli niin erikoistunutta, ettei sitä kuka tahansa pystynyt omaksumaan, sai tietosanakirjakin sisältää artikkeleita, joiden omaksuminen vaati alaan perehtymistä.[10]

Lisää hakusanoja keräsivät kotimaiset asiantuntijat. Keväällä 1907 sanaliput koottiin yhteen ja järjestettiin aakkosjärjestykseen. Tietosanakirjan rungoksi muodostui lähes 50 000 hakusanaa. Valitettavasti tämä suuri pääkirja ei ole säilynyt jälkipolville. Tietosanakirjan valmistuessa 1919 hakusanojen määrä oli 66 000 kappaletta. Kahdeksanosaiseksi suunniteltu kirjasarja paisui työn aikana kymmenosaiseksi. Teoksella oli enimmillään 19 000 tilaajaa. Osa heistä lopetti tilauksen kesken, joten täysiä teossarjoja myytiin runsaat 16 000 kappaletta.[11]

Vuonna 1909 selvitettiin tilaajakunnan koostumusta. Yhteismääräksi saatiin 10 075. Heistä oli 2 080 liikeapulaisia ja liikemiehiä, 1 690 ammattilaisia ja työmiehiä, 1 320 virkamiehiä, 1 260 maanviljelijöitä, 1 155 opettajia, 845 rautatieläisiä, 530 herroja, 305 koululaisia, 260 rouvia ja neitejä, 230 ylioppilaita, 97 kirjastoja sekä 58 taiteilijoita ja kirjailijoita.[12]

Tietosanakirja Osakeyhtiö julkaisi Tietosanakirjan jälkeen vielä neliosaisen Valtiotieteiden käsikirjan, jonka viimeisen osan ilmestyttyä yhtiö purettiin vuonna 1924.[1]

Toimituskunnan jäsenet

Aktiivisen toimituskunnan muodostivat Wichmann, Forsman, Hendell ja Wecksell sekä myöhemmin Välikangas.[1][13]

Tietosanakirjan osat

Lähteet

  • Häkli, Esko: Tiedon taika. Ensyklopedioista ennen ja nyt. Helsingissä: Otava, 1981. ISBN 951-1-06681-1

Viitteet

  1. ↑ a b c d Joel Kuortti & Jukka-Pekka Pietiäinen: 100 merkittävää suomalaista tietokirjaa – Abckiriasta Mustaan orkideaan, s. 57–58, 62–63. Paasilinna, Helsinki 2014.
  2. ↑ Häkli s. 62–66.
  3. ↑ Kirjallisuudentutkimus:ensyklopedia Tieteen termipankki. Viitattu 15.9.2015.
  4. ↑ Tietosanakirja (1909–1922), s. 1558–1559. Runeberg.org.
  5. ↑ Häkli s. 46–47.
  6. ↑ a b Häkli s. 47–48.
  7. ↑ Häkli s. 55.
  8. ↑ Häkli s. 56–57.
  9. ↑ Tähän osaan kirjoittaneiden luettelo. Tietosanakirja. Runeberg.org.
  10. ↑ Häkli s. 57–58.
  11. ↑ Häkli s. 59–61.
  12. ↑ Häkli s. 62.
  13. ↑ Tietosanakirjan toimituskunta. Runeberg.org.

Kirjallisuutta

  • Välimäki, Kaija: Tietosanakirja (1908–1922): julkaisu, levitys ja vastaanotto. Pro gradu -työ. Turun yliopisto, 1989. Tiivistelmä.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tietosanakirja_(1909)&oldid=22057794”