Gérard Debreu

Gérard Debreu (4. heinäkuuta 1921 – 31. joulukuuta 2004) oli ranskalaissyntyinen taloustieteilijä ja matemaatikko. Debreu muutti jo 1960-luvulla Yhdysvaltoihin, jonka kansalaisuuden hän sai 1975. Hän toimi pitkään professorina Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä ja sai taloustieteen Nobel-palkinnon 1983. Suurelta osin Debreun työn ansiosta markkinatalouden ”näkymättömän käden” toiminnalle on voitu luoda vahva teoreettinen perusta.

Gérard Debreu
Henkilötiedot
Syntynyt	4. heinäkuuta 1921 Calais, Ranska
Kuollut	31. joulukuuta 2004 (83 vuotta) Pariisi, Ranska
Koulutus ja ura
Väitöstyön ohjaaja	Maurice Allais
Instituutti	Kalifornian yliopisto, Berkeley
Tutkimusalue	Yleisen tasapainon teoria ja taloustiede
Palkinnot	Nobelin taloustieteen palkinto
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Elämänvaiheet

Debreu syntyi Calais’ssa yrittäjäperheeseen. Hänen isänsä oli perinteisen ranskalaisen pitsikutomon omistajia. Hän suoritti alemman korkeakoulututkinnon (Baccalaureate) juuri ennen toista maailmansotaa, jonka jälkeen hän muutti Auvergneen suorittamaan korkeampaan, niin sanottuun Grand École -yliopistoon valmistavia kursseja. Vuonna 1941 hänet hyväksyttiinkin Pariisin maineikkaaseen École Normale Supérieure -yliopistoon, jossa hän opiskeli matematiikkaa pääaineenaan. Yliopistossa hän sai runsaasti vaikutteita Nicolas Bourbaki -ryhmän aksiomaattisesta matemaattisesta lähestymistavasta. Debreun valmistautuessa loppukokeisiin hänet kuitenkin kutsuttiin Ranskan armeijan palvelukseen, ensin Algeriaan harjoitusleirille ja myöhemmin miehitysjoukkoihin Saksaan vuoteen 1945 saakka. Tutkinnon suorittaminen viivästyi näin vuodenvaihteeseen 1945–1946.

Valmistuttuaan Debreu kiinnostui yhä enemmän taloustieteestä ja erityisesti Leon Walrasin luomasta yleisen tasapainon teoriasta. Hän toimi vuosina 1946–1948 assistenttina Centre national de la recherche scientifique -laitoksessa (CNRS), joka on Ranskan suurin valtiollinen tutkimuskeskus. Näinä vuosina hän suuntautui yhä syvemmälle taloustieteen perusteisiin. Samoihin aikoihin Debreu solmi avioliiton Françoise Bledin kanssa. Parin esikoistytär Chantal syntyi vuonna 1946, ja toinen tytär, Florence, neljä vuotta myöhemmin 1950.

Vuonna 1948 Debreu sai yhdysvaltalaisen Rockefeller-stipendiaatin, jonka ansiosta hän saattoi vierailla monissa yliopistoissa niin Yhdysvalloissa kuin muun muassa Uppsalassa ja Oslossa. Vähän myöhemmin Debreu sai jo apulaisprofessuurin Chicagon yliopistossa, jossa hän työskenteli vuodesta 1950 lähtien viiden vuoden ajan tutkien yleisen tasapainon teoriaa. Tieteellisenä läpimurtona oli vuonna 1954 yhdessä Kenneth Arrowin kanssa julkaistu Existence of an Equilibrium for a Competitive Economy. Pian sen jälkeen hän sai viran Yalen yliopistosta, ja siellä ollessaan hän kirjoitti yhden tunnetuimmista julkaisuistaan, Theory of Value: An Axiomatic Analysis of Economic Equilibrium. Tässä tutkielmassa hän rakensi täydellisten markkinoiden teorialle aksiomaattisen perustan. Hän osoitti uudella lähestymistavalla välttämättömät ja riittävät ehdot markkinoiden tasapainolle. Tuona aikana Debreu tutki myös utiliteettiteoriaa, muun muassa karteesisissa tulojoukoissa määriteltyjen utititeettifunktioiden dekompositioita.

Vuonna 1960 Debreu siirtyi Kalifornian huippuyliopistoihin, ensin Stanfordiin vuosina 1960–1961 ja sen jälkeen taloustieteen professoriksi Berkeleyyn. Siellä työskennellessään hän sai myös vuonna 1983 myönnetyn taloustieteen Nobel-palkinnon. Berkeleyssä Debreu tutki ja opetti lopulta lähes 30 vuotta vuoteen 1991 saakka, jolloin hän vetäytyi emeritusprofessoriksi eläkkeelle, mutta jatkoi senkin jälkeen aktiivisesti taloustieteen tutkimusta ja luennointia. Osittain Debreun luoman hyvän tutkimusilmapiirin ansiosta Berkeleyn tutkijat ovat sen jälkeen saaneet useita muitakin taloustieteen Nobel-palkintoja: (John Harsanyi vuonna 1994, Daniel McFadden vuonna 2000 ja George Akerlof vuonna 2001). Debreu kuoli uudenvuodenaattona 2004 runsaan 83 vuoden iässä.

Tärkeimpiä julkaisuja

• "The Coefficient of Resource Utilization", 1951, Econometrica.
• "A Social Equilibrium Existence Theorem", 1952, Proceedings of the National Academy of Sciences.
• "Definite and Semi-Definite Quadratic Forms", 1952, Econometrica
• "Nonnegative Square Matrices", with I.N. Herstein, 1953, Econometrica.
• "Valuation Equilibrium and Pareto Optimum", 1954, Proceedings of the National Academy of Sciences.
• "Existence of an Equilibrium for a Competitive Economy", with K.J.Arrow, 1954, Econometrica.
• "Representation of a Preference Ordering by a Numerical Function", 1954, in Thrall et al., editors, Decision Processes.
• "A Classical Tax-Subsidy Problem", 1954, Econometrica.
• "Numerical Representations of Technological Change", 1954, Metroeconomica
• "Market Equilibrium", 1956, Proceedings of the NAS.
• "Stochastic Choice and Cardinal Utility", 1958, Econometrica
• "Cardinal Utility for Even-Chance Mixtures of Pairs of Sure Prospects", 1959, RES
• The Theory of Value: An axiomatic analysis of economic equilibrium, 1959
• "Topological Methods in Cardinal Utility Theory", 1960, in Arrow, Karlin and Suppes, editors, Mathematical Methods in the Social Sciences.
• "On 'An Identity in Arithmetic'", 1960, Proceedings of AMS
• "Economics Under Uncertainty", 1960, Économie Appliquée.
• "New Concepts and Techniques for Equilibrium Analysis", 1962, IER
• "On a Theorem by Scarf", 1963, RES.
• "A Limit Theorem on the Core of an Economy", with H.Scarf, 1964, IER.
• "Contuinity Properties of Paretian Utility", 1964, IER
• "Integration of Correspondences", 1967, Proceedings of Fifth Berkeley Symposium.
• "Preference Functions of Measure Spaces of Economic Agents", 1967, Econometrica.
• "Neighboring Economic Agents", 1969, La Décision.
• "Economies with a Finite Set of Equilibria", 1970, Econometrica.
• "Smooth Preferences", 1972, Econometrica.
• "The Limit of the Core of an Economy", with H. Scarf, 1972, in McGuire and Radner, editors, Decision and Organization
• "Excess Demand Functions", 1974, JMathE
• "Four Aspects of the Mathematical Theory of Economic Equilibrium", 1974, Proceedings of Int'l Congress of Mathematicians.
• "The Rate of Convergence of the Core of an Economy", 1975, JMathE.
• "The Application to Economics of Differential Topology and Global Analysis: Regular differentiable economies", 1976, AER.
• "Least Concave Utility Functions", 1976, JMathE.
• "Additively Decomposed Quasiconcave Functions", with T.C.Koopmans, 1982, Mathematical Programming.
• "Existence of Competitive Equilibrium", 1982, in Arrow and Intriligator, Handbook of Mathematical Economics
• Mathematical Economics: Twenty papers of Gerard Debreu, 1983.
• "Economic Theory in a Mathematical Mode: the Nobel lecture", 1984, AER.
• "Theoretic Models: Mathematical form and economic content", 1986, Econometrica.
• "The Mathematization of Economic Theory", 1991, AER.
• "Innovation and Research: An Economist's Viewpoint on Uncertainty", 1994, Nobelists for the Future

Aiheesta muualla

• The Bank of Sweden Prize in Economic Sciences in Memory of Alfred Nobel 1983
• Existence of an Equilibrium for a Competitive Economy
• Obituary for Debreu

Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinnon saajat

1969: Frisch, Tinbergen 1970: Samuelson 1971: Kuznets 1972: Hicks, Arrow 1973: Leontief 1974: Myrdal, Hayek 1975: Kantorovitš, Koopmans 1976: Friedman 1977: Ohlin, Meade 1978: Simon 1979: Schultz, Lewis 1980: Klein 1981: Tobin 1982: Stigler 1983: Debreu 1984: Stone 1985: Modigliani 1986: Buchanan 1987: Solow 1988: Allais 1989: Haavelmo 1990: Markowitz, Miller, Sharpe 1991: Coase 1992: Becker 1993: Fogel, North 1994: Harsanyi, Nash, Selten 1995: Lucas 1996: Mirrlees, Vickrey 1997: Merton, Scholes 1998: Sen 1999: Mundell 2000: Heckman, McFadden 2001: Akerlof, Spence, Stiglitz 2002: Kahneman, Smith 2003: Engle, Granger 2004: Kydland, Prescott 2005: Aumann, Schelling 2006: Phelps 2007: Hurwicz, Maskin, Myerson 2008: Krugman 2009: Ostrom, Williamson 2010: Diamond, Mortensen, Pissarides 2011: Sargent, Sims 2012: Roth, Shapley 2013: Fama, Hansen, Shiller 2014: Tirole 2015: Deaton 2016: Hart, Holmström 2017: Thaler 2018: Nordhaus, Romer 2019: Banerjee, Duflo, Kremer 2020: Milgrom, Wilson 2021: Card, Angrist, Imbens 2022: Bernanke, Diamond, Dybvig 2023: Goldin 2024: Acemoğlu, Johnson, Robinson