George Akerlof
George Arthur Akerlof (s. 17. kesäkuuta 1940 New Haven, Connecticut) on yhdysvaltalainen vuoden 2001 Nobelin taloustieteen palkinnon saanut ekonomisti (yhdessä Michael Spencen ja Joseph Stiglitzin kanssa). Akerlof tunnetaan erityisesti tutkimuksistaan epäsymmetrisen informaation vaikutuksesta markkinoiden toimintaan.
| George Akerlof | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. kesäkuuta 1940 New Haven |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Robert Solow |
| Oppilaat | William C. Dudley |
| Tutkimusalue | Taloustiede ja talous |
| Palkinnot |
 Nobelin taloustieteen palkinto |
Nuoruus ja opinnot
muokkaaÄitinsä puolelta saksanjuutalaista ja isänsä puolelta ruotsalaista syntyperää oleva Akerlof[1] suoritti perustutkintonsa Yalen yliopistossa vuonna 1962 ja väitteli tohtoriksi Massachusetts Institute of Technologyssä 1966. Nykyisin Akerlof toimii Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampuksella taloustieteen professorina. Hänen äitinsä oli saksalainen ja isänsä ruotsalainen siirtolainen.
Ura
muokkaaAkerlofin tunnetuimpana tutkimuksena pidetään vuonna 1970 julkaistua The Market for Lemons: Quality Uncertainty and the Market Mechanism [2]. Tässä artikkelissa Akerlof esittää ensimmäisenä taloustieteen epäsymmetrisen informaation tutkimuksen perusmenetelmät. Akerlof on myös tutkinut laajasti työn taloustiedettä.
Yksityiselämä
muokkaaAkerlofin vaimo, Janet Yellen, on myös Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampuksen taloustieteen professori ja Yhdysvaltain keskuspankin (FED) pääjohtaja vuodesta 2014.
Lähteet
muokkaa- ↑ George A. Akerlof - Biographical www.nobelprize.org. Viitattu 3.4.2016.
- ↑ George A. Akerlof, Mani Maun (1970): "The Market for 'Lemons': Quality Uncertainty and the Market Mechanism" Quarterly Journal of Economics 84 (3): 488–500
Aiheesta muualla
muokkaa- Akerlofin sivut Berkeleyn verkkosivuilla (englanniksi)
- Akerlof Nobel-säätiön sivuilla (englanniksi)
- Hannu Vartiainen: Taloustieteen Nobel epäsymmetrisen informaation tutkijoille. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 2001, 97(4). vsk, s. 533-547. Artikkelin verkkoversio.