Mansit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mansit
Väkiluku 12 228 (2020)[1]
Merkittävät asuinalueet
Hanti-Mansia, Venäjä9 900 (2002)
Sverdlovskin alue, Venäjä259 (2002)
Kielet mansi, venäjä
Uskonnot ortodoksisuus, luonnonuskonto
Sukulaiskansat muut ugrilaiset kansat, eli
hantit ja unkarilaiset
Vogulilaisen poropaimenen talvikota.

Mansit (aikaisemmin vogulit) ovat Venäjällä Hanti-Mansian autonomisessa piirikunnassa ja sen lähialueilla asuva suomalais-ugrilaista mansin kieltä puhuva kansa. Mansit ja hantit kuuluvat suomalais-ugrilaisiin kansoihin ja heistä käytetään yhteisnimitystä obinugrilaiset ja heidän puhumansa kielet ovat obinugrilaisia kieliä. Manseilla on Venäjän lainsäädännössä tunnustettu vähälukuisen alkuperäiskansan asema.[2]

Kansan omakielinen nimitys maańśi on samaa perua kuin unkarin kansan ja kielen nimi magyar. Nimitys voguli juontunee Vogulka- tai Vagilskjoesta.[3]

Asuinalue ja lukumäärä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mansit asuvat etupäässä Hanti-Mansiassa.[4] Siellä he asuttavat eritoten Berjozovon piiriä, minkä lisäksi heitä asuu Jamalin Nenetsiassa[5] Obin läntisten ja eteläisten sivujokien varrella. Pieniä mansiryhmiä on Sverdlovskin alueen koillisosassa[6] ja Permin aluepiirissä.[5]

Kansa jakautuu neljään ryhmään. Suurin ryhmä pohjoismansit asuu Severnaja Sosva- ja Ljapinjokien varsilla sekä Lozvan yläjuoksulla. Itämansit elävät Kondajoen laaksossa. Länsimansit asuvat Lozvan keski- ja alajuoksulla sekä Pelym- ja Vagiljokien varsilla, etelämansit Tavdajoella.[7] Mansin kieli ja perinteinen kulttuuri on säilynyt vain kahdella ensimmäisellä ryhmällä.[6]

Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan Venäjällä oli 8 300 mansia, joista 6 600 asui Hanti-Mansiassa ja reilut 200 Jamalin Nenetsiassa.[5] Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan manseja oli 10 800, joista 9 900 Hanti-Mansiassa ja 259 Sverdlovskin alueella.[8] Hanti-Mansian koko väestöstä mansit muodostivat vain 0,7 % vuonna 2002.[9] Mansin kieltä puhuu noin tuhat mansia.[10]

Etninen historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mansiperhe vanhassa postikortissa.

Etnisenä ryhmänä mansit ovat muodostuneet Uralin neoliittisten metsästys- ja kalastuskulttuurien sekä etelän aroilta ennen ajanlaskumme alkua saapuneiden ugrilaisten ja indoiranilaisten paimentolaisheimojen sekoittumisen tuloksena. Aluksi mansit asuivat Uralin eteläosassa ja sen länsirinteillä. Komien ja venäläisten ahdistamina he muuttivat 1000–1300-luvuilla Uralin itäpuolelle. Mansien kulttuurissa on nenetseiltä, komeilta, tataareilta, baškiireilta ja muilta kansoilta lainattuja aineksia. Erityisen läheiset suhteet manseilla on ollut pohjoisiin hanteihin.[6]

Venäläisten muutto alueelle voimistui 1500-luvun lopussa ja 1600-luvun loppuun mennessä heidän määränsä ylitti alkuperäisväestön. Mansit vetäytyivät kohti pohjoista ja itää. Osa heistä sulautui tulokkaisiin. 1700-luvulla kansa käännytettiin muodollisesti kristityiksi. Vuonna 1930 perustettiin Ostjakkien ja vogulien (vuodesta 1940 Hantien ja mansien) kansallinen piirikunta (vuodesta 1977 Hanti-Mansian autonominen piirikunta). Neuvostoliiton 1930-luvun maatalouden kollektivisointi ja 1950–1960-luvuilla toteutettu pienten kylien hävittäminen ovat muuttaneet voimakkaasti mansien kulttuuria.[6]

Elinkeinot ja kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisiä elinkeinoja ovat metsästys, kalastus ja vähäisemmässä määrin poronhoito. Obilla ja Severnaja Sosvan alajuoksulla tärkeimmällä sijalla oli kalastus. Jokien yläjuoksujen asukkaat harjoittivat etupäässä peuran, poron, lintujen sekä turkiseläimien metsästystä. Lozvan, Severnaja Sosvan ja Ljapinin yläjuoksuilla tärkein elinkeino oli nenetseiltä 1700-luvulla omaksuttu poronhoito. Oma merkityksensä oli myös keräilytaloudella ja erityisesti marjastuksella. Karjanhoito ja maanviljely oli vähäistä. Neuvostoaikana alettiin harjoittaa turkiseläinten kasvatusta.[6]

Mansit ja hantit viettävät huhtikuun toisena lauantaina variksenpäivää kevään saapumisen kunniaksi, sillä varis on yksi ensimmäisiä läntiseen Siperiaan saapuvia kevään muuttolintuja. Juhlan nimi on hantiksi Vurnga Khatl ja mansiksi Urin Ekva Hotal.[11] Niin ikään mainittavat perinnejuhlat ovat monipäiväiset karhunpeijaiset. Karhu on pyhä eläin obinugrilaisessa luonnonuskossa.[12] Karhun uskotaan laskeutuneen taivaasta maan päälle, ja sen sielu on siten tärkeä saattaa takaisin taivaaseen peijaisrituaalin kautta. Myös puita voidaan pitää pyhinä, ja niille voidaan uhrata kolikoita esimerkiksi matkaonnen takaamiseksi.[4]

Mansien kansanrunouteen kuuluvat myyttiset ja sankaritarinat. Mansien perinnettä ovat myös kohtalolaulut, omaelämäkerralliset runot.[12]

Mansien kirjoitettu kirjallisuus sai alkunsa 1900-luvun ensipuoliskolla.[12] Mansien kansalliseepos on Jangal-maa, ja sen on kirjoittanut Mihhail Plotnikov (1892–1953). Kirja on käännetty muun muassa viroksi vuonna 2016.[13]

Genetiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haploryhmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtaosa mansimiehistä kantaa uralilaisille kansoille tyypillistä haploryhmää N. 60 prosenttia heistä kantaa sen alaryhmää N1b-P43 ja 16 prosenttia kuuluu alaryhmään N1c.[14]

Mansien äitilinjat ovat isälinjoja heterogeenisempiä. Yleisin mitokondrio-DNA:n haploryhmä manseilla on U. Sitä esiintyy noin neljäsosalla mansinaisista ja heistä suurin osa (16,6 %) kuuluu sen alaryhmään U4. Muita haploryhmiä ovat muun muassa C (18,6 %), H (15,1 %), J (13,1 %) ja D (12,6 %).[14]

Autosomaalinen DNA

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mansien autosomaalinen DNA on vuoden 2019 tutkimuksen mukaan 54–60-prosenttisesti siperialaista lopun ollessa länsieuraasialaista.[15] Vuoden 2018 tutkimuksessa mansinäytteissä esiintyi huomattavaa vaihtelua itäeuraasialaisen sekoituksen osuuden suhteen.[14]

Tunnettuja manseja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Mansi rapper opens studio fennougria.ee. Viitattu 24.3.2024.
  2. ↑ O jedinom peretšne korennyh malotšislennyh narodov RF severcom.ru. Viitattu 16.3.2010. (venäjäksi)
  3. ↑ Laakso, Johanna (toim.): Uralilaiset kansat: Tietoa suomen sukukielistä ja niiden puhujista, s. 255. Helsinki: Werner Söderström osakeyhtiö, 1991. ISBN 951-0-16485-2
  4. ↑ a b Toimittajan raportti: Perinteet ja öljyteollisuus rinnatusten Hanti-Mansiassa KU. 29.4.2018. Viitattu 9.12.2023.
  5. ↑ a b c Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 287. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
  6. ↑ a b c d e Narody Rossii: entsiklopedija, s. 227. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7
  7. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 290. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
  8. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 13.2. Naselenije korennyh malotšislennyh narodov po territorijam preimuštšestvennogo proživanija KMN i vladeniju jazykami. perepis2002.ru. Arkistoitu 20.12.2007. Viitattu 16.3.2010. (venäjäksi)
  9. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.3. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Arkistoitu 10.10.2008. Viitattu 16.3.2010. (venäjäksi)
  10. ↑ Mansi - M.A. Castrénin seura www.ugri.net. Viitattu 9.12.2023.
  11. ↑ Varesepäev Fenno-Ugria. Viitattu 5.9.2022. (eesti)
  12. ↑ a b c Kulonen, Ulla-Maija: ”Obinugrilaiset”, teoksessa Laakso, Johanna (toim.): Uralilaiset kansat. 2. painos. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-16485-2
  13. ↑ Eesti rahvusbibliograafia erb.nlib.ee. Viitattu 24.3.2017.
  14. ↑ a b c Tambets, Kristiina et al: Genes reveal traces of common recent demographic history for most of the Uralic-speaking populations. Genome Biology, 2018, 19. vsk, nro 1. PubMed:30241495 doi:10.1186/s13059-018-1522-1 ISSN 1474-760X Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  15. ↑ Jeong, Choongwon et al: The genetic history of admixture across inner Eurasia. Nature Ecology & Evolution, 29.4.2019, 3. vsk, nro 6, s. 966–976. PubMed:31036896 doi:10.1038/s41559-019-0878-2 ISSN 2397-334X Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  16. ↑ Anna Konkova. Hantien ja mansien autonominen piirikunta - Suomalais-ugrilaisten kansojen kirjallisuuksien ja kansanperinteiden perustajia - Aineistot - Suomalais-ugrilaiset kirjastot fin.fulr.karelia.ru. Viitattu 9.12.2023.
  17. ↑ Ruslan Provodnikov on His Origin, His Career, Tim Bradley BoxingScene.com. Viitattu 23.4.2020. (englanti)
  18. ↑ Jaak Prozes: Onko Putin vepsäläinen? s. 134. Tallinna-Kustannus Oy, 2016.
  19. ↑ В лыжных гонках болеем сегодня за бывшего биатлониста и боксера Сергея Устюгова www.ugra-tv.ru. Viitattu 7.1.2018. (venäjä)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mansit&oldid=22795190”