Taipaleentakaiset tšuudit
Taipaleentakaiset tšuudit (ven. Чудь заволочская, Tšud zavolotskaja) olivat oletettavasti Vienanjoen vesistön alueella, lähinnä nykyisellä Arkangelin alueella vedenjakajan eli taipaleen takana asuneita muinaisia ihmisiä, joista käytettiin tätä nimeä venäläisissä kronikoissa. Nestorin kronikassa taipaleentakaiset tšuudit mainitaan niiden kansojen joukossa, jotka ovat kuuluneet Venäjän yhteyteen sen alusta alkaen. Ilmeisesti samaan väestöön viitataan skandinaavisessa kirjallisessa traditiossa nimellä bjarmit.lähde?
Keskeinen keino taipaleentakaisten tšuudien historian selvittelyssä on ollut paikannimitutkimus. Sen avulla on voitu osoittaa, että Pohjois-Venäjällä on puhuttu itämerensuomalaisia kieliä. Onkin syytä olettaa, että myös taipaleentakaisten tšuudien puhuma kieli tai kielet ovat lukeutuneet näihin. Pohjois-Venäjän historiallisista lähteistä tunnetaan lukuisia kansallisuudennimityksiä, joista taipaleentakaiset tšuudit on vain yksi, joskin tunnetuin. Ilmeisesti alueen etninen koostumus ennen venäläistymistä oli monimutkainen, vaikkakin lähes kaikki alueella puhutut kielet lienevät kuuluneet suomalais-ugrilaisiin kieliin. Paikannimiin kohdistuneessa tutkimuksessa on käynyt ilmi, että osa näistä kielistä on muistuttanut karjalaa ja osa viroa.[1]
Taipaleentakaiset tšuudit siirtyivät venäjänkielisiksi mahdollisesti 1600-luvun aikana, mutta tšuudeiksi identifioitui alueen väestöä vielä 1800–1900-luvuilla. Alueella elää edelleen väestöä, jotka nimittävät itseään tšuudeiksi.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Saarikivi, Janne: Substrata Uralica. Studies on finno-ugrian substrate in northern russian dialects. (Väitöskirja) Tartu: Tartu University Press, 2006. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 13.7.2009). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kadonneiden ja katoavien kielien äärellä - 375 Humanistia 375humanistia.helsinki.fi. Viitattu 14.2.2020.